High School elämä Yhdysvalloista
Attending school as an exchange student
School here on the other side of the world is very different. There are different rules, methods and events. In this post, I’m going to talk about Yankee High School and what it’s like to study in English in a foreign culture.
Is the school exactly what High School Musical looks like?
Is not. Of course, there are similarities in some things, but for the most part, school is much more different than what we stereotypically think. At school, you can clearly see different “groups” during the lunch break. For example, it is very easy to notice where the school’s “cool kids” and football players sit.
School day
Our school starts at 7:10 in the morning. Yes, you read that right. We wake up every morning at 5:00 and go to school with my host brother around 6:15. At school, one lesson lasts approx. 47 minutes and there are no breaks between lessons. We have approx. 4 minutes to move on to the next class, and we don’t have time for any extra chatter in the corridors. There are approx. 2000 students in my school, so the school is shockingly big and I almost have to run half a mile to get from one end of the school to the other. Classes start and end at the chime of the bell, and if I’m late I have to go to the office to fill out an orange slip for the teacher explaining the reason for being late.
School lunch
Me ollaan Suomessa erittäin onnellisessa asemassa sen suhteen, että meille tarjotaan terveellistä kotiruokaa ilmaiseksi kouluissa. Täällä jos haluaa syödä “kunnolla” koulussa, sä joudut ostamaan noin neljän dollarin arvoisen pizzan palan, jonka kyljessä on ranskiksia ja porukka täällä oikeasti ostaa noita?? Mä itse en oo kertaakaan vielä ostanut kahvilasta mitään, sillä mun host-äiti pakkaa meille lunch boxiin joka aamu voileipiä, pähkinöitä, sipsejä tai jotain muuta välipalaa. Ekoina päivinä koulussa mulla oli tosi kova nälkä, koska suomalaisena oon tottunut kunnon ravitsevaan ruokaan koulupäivän aikana. Olkaa siis kiitollisia ruoasta, jota teille tarjotaan Suomessa!
High School Spirit
Kouluhenki on täällä jotain ihan käsittämätöntä! Koulun t-paitoja sekä huppareita oikeasti käytetään ja omaa koulua kannustetaan niin että kurkku on kipeä. Mun jalkapallotreenien jälkeen huudetaan aina “one two three Go Dogs!!” ja muutenkin täällä selkeästi huomaa, miten paljon koulu oppilaille merkitsee. Se on kuin toinen perhe.
Jenkkifutispelit on ihan jostain toisesta maailmasta. On band, on cheerleaderit, on Texas tanssijoita. Ääntä perjantain kotipeleistä ei puutu, sillä pääkatsomo on aivan täynnä oppilaita ja vanhempia. Mun eka futispeli oli kyllä samaan aikaan hämmentävä, mutta myös erittäin unohtumaton!
Erilaisia sääntöjä
Jos haluaa mennä tunnin aikana vessaan, pitää silloin täyttää samankaltainen oranssi lappu, jossa lukee oppilaan nimi, kellon aika, opettaja, sekä syy miksi kulkee käytävillä. Jos joku sut pysäyttää kysyen miksi et ole tunnilla, sä ojennat sun vessalupa –lapun kyseiselle henkilölle. Ihan älyttömän tarkkaa! Täällä ei onnistukaan samanlainen meininki kuin Suomessa lukiossa, että suurinpiirtein huikataan vasta ovelta: “hei ope mä meen vessaan”.
Koulussa sä et voi kutsua opettajaa etunimellä. Se on erittäin epäkohteliasta! Täällä pitää teititellä ja sanoa mr. ja mrs. + sukunimi, jos haluaa jotakin opettajalta kysyä. Jos joku avaa sulle oven ja hän on miespuolinen sä sanot “thank you sir”. Aluksi tossa oli vähän totuttelemista, mutta nykyään mitään ongelmia sen suhteen ei tuu!
Opiskelu tunneilla on lähinnä keskustelua ja mielipiteiden vaihtamista. Läksyä tulee jonkun verran ja jokainen kotitehtävä palautetaan opettajalle ja siitä saadaan arvosana. Aluksi kaikki oli melko vaikeaa, kun opettajat käyttivät lyhenteitä ja mä tarvitsin vähän enemmän aikaa sanojen kääntämiseen ja kirjoittamiseen, mutta ajan myötä se helpottuu! Opettajat on myös tosi ymmärtäväisiä sen suhteen että oon vaihtari, joten heidän kanssaan pystyin tekemään sopimuksia opiskelun kanssa. Mulla on ollut myös elämäni ensimmäinen puhe englanniksi täällä, joka meni erittäin hyvin. Kynnys englannin käyttämiseen on hyvin pieni, joten rohkeutta saa vain ja ainoastaan puhumalla ja haastamalla itsensä! Aluksi mietin liikaa mitä mä sanoin ja tuliko virheitä puheessa, mutta oikeasti sillä ei ole mitään väliä. Kaikki kyllä ymmärtää, että täydellisen englannin puhuminen on mahdotonta, joten siitä ei stressiä kannata ottaa!
All in all, I think school is much more fun here than in Finland, even though everything is so different!
