Nyt olis aika kertoa teille vähän homecomingista! Niille joille käsite ei ole tuttu: homecoming on siis amerikkalaisissa kouluissa vietetty ”juhla” jossa juhlitaan kouluun paluuta. Homecoming on yleensä noin kuukauden, ehkä jopa kahden päästä koulun alusta, riippuen täysin koulusta. Useimmiten homecomingiin liittyy teemaviikko, tanssiaiset sekä jalkapallopeli. Mun harmiksi meidän koulussa ei järjestetty tanssiaisia, joten meidän homecoming koostui vain teemaviikosta sekä jalkapallomatsista. Teemaviikon aikana pukeuduttiin erilaisiin hauskoihin teemoihin, ja tänä vuonna teemoina oli:
Marvel Monday
Twin Tuesday
Wilderness Wednesday
Throwback Thursday
Spirit Friday
Eli tosiaan maanantaina piti pukeutua joksikin Marvel-hahmoksi (eli sarjakuvahamoksi kuten Hulk, Spiderman, Captain America tms). Suurimmalla osalla oli Marvel-aiheinen t-paita, mutta joukossa oli sitten niitäkin jotka oli vetäneet päälleen kokovartalopuvut ja kasvomaalit. Tiistaina pukeuduttiin kaverin kanssa samalla tavalla, ja keskiviikkona tarkoituksena oli pukeuta maastokuosiin tai eläimeksi. Torstaina oli tarkoitus ”palata” johonkin vanhaan tapahtumaan ja pukeutua sen mukaisesti, joten käytävillä näkyi torstaina paljon hippejä ja vauvaksi/pikkulapseksi pukeutuneita oppilaita. Perjantaina sitten pukeuduttiin koulun väreihin (lila ja keltainen) ja osoitettiin sillä hyvää kouluhenkeä.
Yleisesti ottaen oppilaat pukeutui tosi ahkerasti teemapäiviin ja oli muutenkin tosi hyvin hengessä mukana: paljon paremmin kuin Suomessa! Täällä ihmiset oikeasti panosti asuihinsa ja jotkut jopa tekivät omat asunsa ihan vain teemapäiviä varten! Oma lemppari oli keskiviikon aihe, koska oli tosi hauskaa nähdä miten melkeen kaikki oli pukeutunut maastokuosiin. Käytävillä sitten liikkui valtava massa eri vihreänsävysiä ihmisiä, minä mukaanlukien. Myös melkeen kaikki opettajat pukeutui teemapäiviin, joka oli tosi hauskaa! Meidän oppilaiden harmiksi viikko oli oppituntien suhteen kuitenkin täysin normaali: oli kokeita, testejä, ryhmätöitä sun muuta…
Päätin lukuvoden alussa olla tyttöjen futisjoukkueen manageri, ja päätettiin tyttöjen kanssa tehdä yhdessä paidat perjantaiksi. Jokainen ikäryhmä teki eriväriset paidat eri teksteillä, käyttäen yhtä tai useampaa koulun väriä. (Paitoihin on kirjotettu jokaisen ikäryhmän valmistumisvuosi!)
Tossa alla olevassa kuvassa näkyy lähes koko joukkue. Joukkue on ottanut mut todella hyvin vastaan ja sieltä oonkin löytänyt tämänhetkiset läheisimmät kaverit. Joukkueeseen on tietysti aina vähän vaikea tulla mukaan, varsinkin kun osa on tuntenut toisensa koko lapsuutensa ajan, mutta nää jenkit on kyllä tosi huomaavaisia ja mukavia. Toisin kuin usein ajatellaan, täällä pitää ottaa ohjakset omiin käsiin jos haluaa tutustua ihmisiin. Onhan se totta, että amerikkalaisiin on helpompi tutustua kun suomalaisiin, mutta ei täällä voi vaan olettaa että kaikki tulee puhumaan sulle. Pitää itse tehdä alotteita ja olla aktiivinen sen suhteen. Puheenaiheita on kuitenkin helppo keksiä ja yleensä pelkästään se fakta, että on kotoisin jostain muualta kun USA:sta kantaa pitkälle. Kaikkia jaksaa kiinnostaa Suomi, suomalaisuus ja erityisesti suomen kieli. On ihan mielettömän hauskaa kuunnella miten nää yrittää sanoa joitain ihan perussanoja suomeksi!
Perjantaina koulupäivän aikana oli myös Pep Rally joka on käytännössä koko koulun kokoontuminen liikuntasalissa, ja jonka tarkoituksena on nostattaa yhteishenkeä ennen illan peliä. Siellä sitten koulun marching band soitti musiikkia ja ikäryhmät kisasi leikkimielisesti toisiaan vastaan. Oltiin futisjoukkueen kanssa eturivissä, jotta kaikki näkisi meidän yhteensopivat paidat! Vaikka koulu onkin todella iso ja oppilaita on ihan tajuttoman paljon, oli yhteishenki ihan mielettömän hyvä! Lopuksi esiteltiin homecomig queen- ehdokkaat. Outoa kyllä, meidän koulussa ei valita kuninkaita. Kukaan keneltä kysyin ei tiedä miksi! Pep Rallysta en saanut ollenkaan kuvia, koska koulussa ei tosiaan puhelimia sallita ja kuvaus on ehdottomasti kielletty.
Perjantai-iltana koitti kauan odotettu homecomig-peli! Näiden jenkkifutispelien aikana enemmänkin hengaillaan ja jutellaan kavereiden kanssa kun katsotaan itse peliä. Soft Landing Campilla sanottiinkin, että useimmiten futispelit on enemmänkin sosiaalisia tapahtumia kun itse urheilutapahtumia. Kävin viimeviikon perjantaina ensimmäisessä futispelissäni, joten tiesin jo vähän valmiiksi mitä odottaa!
Kuten tossa postauksen alussa sanoin, meidän koulu ei järjestä homecomig-tansseja, joten kaikki sitten pukeutuu peliin: tytöt mekkoihin ja pojat siisteihin paitoihin. Väliajalla kentällä kruunattiin kuningatar ja pakko sanoa, että en oo niin upeita mekkoja pitkään aikaan nähnyt. Oli kimallusta, oli satiinia, oli hienoja leikkauksia… WAU! Itse peli sitten päättyi tappioon, vaikka luvassa piti olla helppo voitto! Tietysti ilmapiiri ei ollut täynnä voitonriemua mutta hauskaa oli silti. Häviö tai ei, mun mielestä on ollut hirmu kiva käydä katsomassa noita pelejä ja aina tulee tutustuttua uusiin ihmisiin pelin aikana. Jälleen; jotain mitä ei välttämättä Suomessa tapahtuisi!
Tietyllä tapaa odotin kyllä vähän enemmän homecomingilta, koska sitä on aina hehkutettu sosiaalisessa mediassa ja amerikkalaisissa elokuvissa. Tässä ehkä esimerkki siitä, miksei pidä asettaa liian korkeita odotuksia ettei pety: jokainen koulu ja jokainen vaihto-oppilaskokemus on erilainen. Oon itse huomannut että vertaan jatkuvasti omaa vaihtovuottani muiden vaihtovuosiin. Ei oikeasti kannata. Niinkun sanoin, jokainen vaihtovuosi on erilainen ja somessa usein näytetään vain se ’’täydellinen’’ puoli vaihtovuodesta. Ei kannata tehdä valmiita suunnitelmia omasta vaihtovuodesta, sillä koskaan ei oikeasti tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Positiivinen mieli ja hyvä asenne kantaa pitkälle! Vaihto-oppilaalla on 10 kuukautta aikaa viettää mahtavaa aikaa ja luoda upeita muistoja toisessa maassa, eli ei kannata tuhlata sitä aikaa murehtien muiden vuosista.
Jo reilut kaksi kuukautta on tullut vietettyä täällä Missisipissä ja aika kyllä lentää. Odotan innolla tulevia kuukausia ja tapahtumia mitä niiden mukana tulee. Pian vastaan tulee Halloween ja Thanksgiving. En malta odottaa!