Kirkossa käynti
Uskonto on tosi iso osa Amerikkalaista kulttuuri. Yli puolet koko Yhdysvaltojen väestöstä käy kirkossa viikoittain tai jopa useaan kertaan viikossa. Jos suunnittelee lähtevänsä USA:han vaihtoon, kannattaa muistaa kuinka iso asia se on täällä, mutta kuitenkin muistaa olla tosi avoinmielinen uskonnon suhteen. Suurin osa suomalaisista nuorista on todennäköisimmin käynyt rippileirin tai jollain tavalla ollut tekemisissä paikallisen seurakunnan kanssa, mutta harvemmat käy kirkossa viikoittain. Usein me ajatellaan, että uskonnollisuus on jotenkin huono tai negatiivinen asia, mutta oikeasti se ei ole. Etenkin täällä.
Mun kokemus kirkossa käymisestä on ollut tosi positiivinen. Mutta jos totta puhutaan kun kuulin, että mun host perhe kuuluu Mormoni uskontoon, mua alkoi pelottaa. Mä ajattelin, että en pääsisi kokemaan USA:ta paikallisesta näkökulmasta vaan ja että oon menossa vaihtoon uskontoon enemmin kuin maahan. Kaikki toi spekulointi oli ihan turhaa, ja panikoin ihan turhasta asiasta, josta en tiennyt mitään. Juttelin Exploriuksen työntekijän kanssa ja jo se auttoi mua tosi paljon. Ne vaan kehotti, että tutustun mun perheeseen, juttele niiden kanssa ja jutellaan lisää sen jälkeen mikäli se on tarpeen, se ei ollut.
Aloin jutella mun host perheen kanssa ja ne ovat ihan mahtavia, eikä se uskonto loppujen lopuksi näkynyt ulospäin melkein ollenkaan. Mulla oli tosi paljon ennakkoluuloja, mutta todellisuudessa ne olivat ihan turhia ja eikä edes todenmukaisia. Jos vaan on avoimella mielellä matkassa, kaikki tulee menemään hyvin.
No miten tämä uskonto näkyy mun jokapäiväisessä elämässä? Ei se sinänsä näy joka päivä. Ehkä isoin on se, että meillä on kirkko joka sunnuntai ja aktiviteettipäivä keskiviikkoisin. Sunnuntain kirkko kestää kolme tuntia, mutta sisältää kolme eri osaa. Ensin on perus ehtoollinen joka on samantyyppinen juttu mikä on Evankelis-luterilaisessa kirkossa. Sen jälkeen on Sunday School, joka on tylsin osa, mutta ihan hauska koska meidän opettaja on hauska ja mulla on kavereita siellä. Vika tunti on Young Women’s jossa on kaikki mun ikäiset tytöt tästä meidän alueelta ja niiden kanssa meillä on myös joka keskiviikko aktiviteettipäivä. Keskiviikon aktiviteetit voi olla joogasta pannukakkujen paistamiseen ja sen ei tarvii olla kirkkoaiheista tekemistä, pääasia on viettää aikaa yhdessä. Tää kuulostaa aika rajulta vaihdokselta, mutta se ei oikeasti ole niin paha, jos on kaverit ja ihana host perhe mukana. Ja kaverit ovatkin parasta. Kirkon kautta oon saanut tosi paljon kavereita ja se omalla tavalla lähentää meitä, vaikka mä en olekkaan tän kirkon jäsen.
Yksi vaihtari säännöistä on se, että ei saa vaihtaa uskontoa vaihtovuoden aikana, joten et voi joutua sellaiseen tilanteeseen, että sua painostettaisiin menemään kirkkoon. Ja kaikki myös tietää, että mä en ole jäsen joten ne ei odota multa sen enempää mitä annan niille, joten se ei ole mitenkään painostava tilanne mulle. Ja jos kirkossa käyminen on liikaa just sulle, koska jokainen on erilainen, niin aina voi puhua host perheen kanssa ja sopia miten voisitte tehdä, että kaikilla olisi mukava olla. Mun ei siis ole pakko mennä kirkkoon joka sunnuntai, mutta mä koen, että se on kohteliasta ja kunnioittavaa mun perhettä kohtaan niin haluan mennä. Suurin syy on kuitenkin se, että mä tiedän kuinka paljon ne tykkää nähdä mua kirkossa niiden kanssa ja mä tykkään niistä, niin mä meen niiden kanssa.
Muita juttuja miten Mormoni uskonto näkyy on se, että nää ei juo kahvia tai teetä, koska kofeiini ei olo hyväksi keholle (Näillä on sellainen oma pyhäkirja raamatun lisäksi kun Book of Mormon. Se sisältää Word of Wisdome joka sisältää sellaisen ajatuksen kun ”my body is a temple” joka siis kehottaa pitämään hyvää huolta omasta kehosta.) ja henkilölle joka juo helposti neljä viisi kuppia kahvia päivässä, se oli aika raju muutos. Mutta kaikkeen tottuu ja se on vaan 10 kuukautta mun elämästä, mä selviän. Toinen asia mitä me tehdään on se, että välillä sanotaan ruokarukous, ei edes joka päivä, aina silloin kun muistetaan. Meidän musiikki tai elokuvat ei oo uskonto painotteisia. Katsotaan ihan samoja leffoja ja kuunnellaan ihan samoja lauluja kun ”muutkin”. Päihteitä he eivät käytä, joka on vaan ihan positiivinen asia ja ainakin meidän perhe syö monipuolisesti ja terveellisesti. Pääosin positiivisia asioita, ja rehellisesti sanottuna en keksi mitään negatiivista.
Isoin juttu on kuitenkin se kuinka perhekeskeisiä nää on. Mun perhe on ihana. Ne on ymmärtäväisiä, ne auttaa aina kun tarviin apua ja ne kohtelee mua kun perheenjäsentä ja nää on kuin mun toinen perhe. Eikä se oo vaan mun host perhe vaan kaikki ketkä käy kirkossa meidän kanssa. Kun olin muutama kuukausi sitten olin tosi kipeä ja olin kymmenen päivää pois koulusta, kaikki kyseli mun host äidiltä miten mä voin ja ne toi mulle herkkuja että voisin vähän paremmin, ja vaikka mä en tunne niitä niin hyvin ja en oo jäsen, ne välittää musta. Joten mun kokemus Mormoni uskonnosta on enemmän kun positiivinen. Ne kaikki kenellä on ennakkoluuloja uskontoja kohtaan, unohtakaa ne ennen kun oikeasti tiedätte mikä on homman nimi, koska lupaan että ette voi löytää ihanampia ihmisiä koko maailmasta.
