Hei kaikki! Ajattelin tänään vähän puhua koti-ikävästä ja kertoa omia koti-ikävä vinkkejä, jotka saattaa ehkä auttaa jos kerta vinkkejä etsii. Itse kyllä pitää sen verran sanoa, että mulla ei ittelläni oo mitään maailman kamalinta koti-ikävää tai kulttuurishokkia ollut. Ehkä tähän saakka ainut kerta kun on vähän sitä Suomea ja omaa perhettä ikävöinyt, on tapahtunut perheen vaihdon yhteydessä. Mulla perheenvaihto oli hiukan stressaava juttu monen eri tekijän takia, joten siinä aika äkkiä alko ikävöimään omaa perhettä ja sitä, kuinka helposti ja nopeesti asiat siellä kotona sujuis. Siinä sitten tuli välillä vähän soiteltua äitille itku kurkussa että sais joltain ulkopuoliselta vähän tsemppiä.
Mun päässä ei ikinä kuitenkaa liikkunu sellasia ajatuksia että haluisin lähtee kotiin. En ehkä tiiä miltä se tuntuu, mut tiiän kyl sen fiiliksen ku kaikki vaan turhauttaa ja tuntuu et asiat etenee tosi hitaasti ja kukaan ei ees yritä auttaa sua. Siispä kerron teille nyt mun vinkit koti-ikävään:
Mun mielestä on tärkee muistaa, et tää vaihtovuosi on vaa 10 kuukautta, eli ehkä noin 1 prosentti koko sun elämästä. Kaikki jutut mitä sä täällä koet on ihan tosi hienoja kokemuksia joista sä ihan varmasti opit ja joita tuut varmasti muistelee koko sun elämän. Aika pieni hinta muutaman päivän/viikon/kuukauden koti-ikävä, jos vertaa sitä kaikkeen muuhun mitä täällä kokee ja siihen kuinka pitkä sun koko loppuelämä oikeesti on.
Se nyt vaan on fakta, että aikaa menee nopeemmin, jos puuhastelee eri juttuja ja pysyy kiireisenä. Ihan sama mitä sun perhe tai kaverit ehdottaa, kannattaa aina mennä mukaan. Kun kokeilee uusia juttuja nii saa uusia kokemuksia, joita alkaa helposti miettimään, joten saattaa unohtaa koko koti-ikävän. Ite ainaki oon huomannu et jos on huono fiilis eikä yhtää huvittais tehä mitää, niin otan vaan itteeni niskasta kiinni ja sit yhtäkkii ei enää mietikkää niitä huonoja juttuja, vaan miettii niitä juttuja joita tuli tänään tehtyä.
Jos sul on muita vaihtarikavereita niin on tosi kiva vaihtaa kuulumisia niiden kaa, etenkin jos niillä on mielessä samoja juttuja kun sulla. Älä kuitenkaa vertaa sun vaihtovuotta kenenkään kaa (some saattaa tehä tästä välillä hitusen vaikeeta), kenenkään vaihtovuosi EI ole täydellinen!!! Mutta siis painotan sitä et me suomalaiset saatetaan aika helposti sulkeutuu omiin oloihin ja aatella, että ei haluta “vaivata” muita ihmisiä omilla ongelmilla/muut ihmiset ei kuitenkaa osais auttaa. Ei. Helpottaa tosi paljon, kun puhut muille ja kerrot miltä susta tuntuu. Se voi olla host-perhe, koordinaattori, kaverit, opettaja, ihan kuka vaan! Koordinaattorista puheen ollen, se on niiden työ auttaa sua ja pitää sut onnellisena, niinku oikeesti! Ite oon joutunu puhumaa useammalle ku yhelle koordinaatorille, ja voin sanoa et ne kyl osaa ja haluu auttaa sua.
No siis joo, joitain helpottaa se kun saa puhua kavereiden tai perheen kaa sillä omalla äidinkielellä. Jotkut sitten taas kokee, että sehän on kirsikka kakun päälle, jos puhutaan koti-ikävästä. Jos sua tekee pahaa puhuu Suomeen ja kuulla kaikkien ääni, niin älä nyt sit tee sitä koko ajan. Mul ittelläni se enemmänki tsemppas, mut en silti puhu Suomee usein, koska tykkään ratkasta ite omat ongelmat, ja muutenki tuntuu aina tosi raskaalta selittää koko tilanne jollekki ulkopuoliselle.
Jos kärsit koti-ikävää ja sun olo on tosi inhottava ja väsynyt, tee asioita mistä oikeesti nautit! Jos sul on hirvee kasa läksyjä ja pitäis laittaa tiskit samalla ku kyynelehdit sun
kurjaa oloa, niin skippaa ne läksyt ja pyydä vaikka host-perheeltä tän kerran apua niiden tiskien kanssa (tietysti selität että sulla on inhottava olo jne. niinkun kohdassa
3 kehotetaan). Älä tee niitä kurjia juttuja vaan ota rennosti, jos se sun oloa helpottaa. Syö hyvä ruokaa, urheile, kato joku hyvä elokuva… Tää on sun vuosi joten nauti! 🙂