Ihan ensimmäisenä juttuna, mikä mulla alko, oli kuoro, joka mulla on yhtenä oppiaineena. Mä en oo koskaan oikeen laulanut, tai oikeestaan edes nauttinut siitä, enkä oo yhtään musikaalinen ihminen, mutta jostain syystä mulla on aina ollut salaisena haaveena olla mukana kuorossa, joten aattelin että tää vois nyt olla mun tilaisuus.

Mä nautin tosi paljon laulaa meiän ison kuoron kanssa, mennä konsertteihin ja huomata myös se kuinka itse kehittyy ja rohkaistuu. Meillä kuorossa oli joka semesterille uudet musiikit, mitkä me opeteltiin ja sitten mentiin aina kolmeen konserttiin, joista kaksi oli kilpailuja muita kouluja vastaan ja siellä oli tuomareita arvostelemassa ja aina yksi konsertti oli vanhemmille ja perheille tarkoitettu. Varmasti yksi unohtumattomin kokemus kuoron kanssa oli, kun meillä oli konsertti lähellä kuuluisaa Pismo beachiä. Me matkustettiin yhdessä bussilla pari tuntia, meillä oli vapaa aikaa rannalla ja itse konsertti oli aivan upeassa auditoriossa, missä laulu kuulosti upealta.

Cross Country

Jo ennen lähtöä, Suomessa tiesin että haluan harrastaa jotain urheilulajia, mutta en tiennyt mitä. Pari päivää mietin, ja sitten päätin kysäistä että onko liian myöhäistä aloittaa cross country, eli maastojuoksu, ja ei ollut, joten sain ison nipun papereita täytettäväksi ja piti käydä myös lääkärintarkastuksessa. Mulla meinas jo motivaatio loppua harrastuksen aloittamisessa, koska papereita oli ihan liikaa, ja koko ajan piti vaivata host perhettä kysyäkseen allekirjoituksia, mutta kaikki oli ehdottomasti sen arvoista. Sen kautta löysin rakkauden juoksuun ja tutustuin mun ensimmäiseen oikeaan kaveriin ja meistä tuli parhaita kavereita. Koulussa harrastuksilla on siis kolme kautta, syys-, talvi- ja kevätkausi. Maastojuoksu mulla oli syyskautena. Kausi oli noin kolme kuukautta. Treenit oli aina joka päivä koulun jälkeen klo 3-5 ja kisoja oli noin kerran viikossa, yleensä lauantaisin.