Uusi-Seelanti on tunnettu upeasta luonnostaan ja endeemisistä lajeistaan. Mä asun Pohjoissaarella, jonka luonto eroaa ihmisten käsityksestä Uudesta-Seelannista. Lumihuippusten vuorten sijaan Pohjoissaari on täynnä vehreitä kukkuloita, joissa lampaat ja lehmät viettävät aikansa kiiveten jyrkkiä laitumia pitkin. Meri on aina lähellä ja aallot ovat hurjan kokoisia.

Useimmat vaihtarit, kuten mäkin, asuvat pienemmässä kaupungissa tai kylässä. Mä pääsen kahdessakymmenessä minuutissa kävellen laitumille, jossa voin katsella eläimiä. Vartin ajomatkan päästä löytyy upea metsä, jossa voi harrastaa mm. ratsastusta ja offroadingia (maastoautoilla ajetaan maastossa erilaisia ratoja ylä- ja alamäkeen). Täällä harrastetaan metsästystä, moottoripyörillä ajamista rannalla, ratsastusta, golfia. Mahdollisuuksia riittää.

Vaihto-oppilaana kulkeminen

Kun on tottunut pääkaupunkiseudun julkiseen liikenteeseen, voi mikä tahansa maa tuntua vaikealta vaihtarina. Mä pääsen kävellen kouluun, mutta lähes kaikki mun kaverit joutuu kulkemaan koulubussilla tai vanhempien kyydillä, jolloin he eivät voi jäädä hengailemaan koulun jälkeen. Tästä voi tulla aika yksinäinen olo, mutta täytyy keksiä itselleen jotain tekemistä. Koulun jälkeen mä käyn salilla muutaman kerran viikossa, otan lintukuvia ulkona ja soitan pianoa. Monet täällä harrastaa pelkästään koulun kautta. Yleisimmät harrastukset ovat jalkapallo ja rugby. 

Mä oon onnekas, kun pääsen lyhyellä bussimatkalla viereiseen kylään ja myös vähän isompaan kaupunkiin, josta löytyy jo paljon vaatekauppoja ja ravintoloita. Aina kun näkee kavereita hengataan yleensä kahvilassa tai sushilla. Siihen kuluu yllättävän paljon rahaa mutta sillä oppii tuntemaan toisensa hyvin, kun on aikaa puhuu. Jos kaverit ei ehdi nähdä, kävely lähiympäristössä auttaa pitämään mut kiireisenä ja tutustumaan lähimaastoon!