Heippa taas! Tällä kertaa ajattelin kirjoitella laajemmin mun elämästä täällä. Millaista koulu on? Mitä teen vapaa-ajallani? Miten liikun paikasta a paikkaan b? Mitä teen host-perheeni kanssa? Harrastanko jotain?
Elikkäs arkiaamuisin herätyskello soi 6.45, jonka jälkeen suuntaan host-äitini kyydillä kouluun. Koulu alkaa about kahdeksalta ja loppuu kolmelta iltapäivällä. Tunteja on kuusi jokaisena päivänä ja lukujärjestys säilyy samana vuoden läpi, oli sitten syksy tai kevät. Oppitunnit kestävät yhden tunnin ja aikaa niiden välissä on seitsemän minuuttia. Opin täällä arvostamaan Suomen lukiota ja sen vapautta! Kännykän käytöstä tulee varoituksia sun muita mistä joutuu ongelmiin. Vaihtarina on kuitenkin vähän rennompaa, koska taikasanat ‘I am so sorry, I am an exchange student’ toimivat moniin tilanteisiin :DD! Opin myös nopeasti muita oppilaita kuunnellessani, että opettajia puhutellaan sukunimellä ja eteen lisätään ‘Mrs, Miss. tai Mr’ riippuen onko vanhempi henkilö naimisissa vai ei.
Kuten varmaan monet tietää, Yhdysvalloissa harrastukset ovat koulun yhteydessä. Mun koulussa harrastukset menee syys-, talvi- ja kevätkauden mukaan. Esimerkiksi se stereotyyppisin jenkkifutiskausi on syksyllä. Pakko sanoa, että olihan se mitä uskomattomin fiilis, kun ensimmäistä kertaa istuin yleisössä koulun logolla varustettu paita päällä kannustamassa omaa koulua voittoon! Saavuin tänne kuitenkin sen verran myöhään, etten itse osallistunut syksyllä mihinkään joukkueeseen. Talvikausi tuli kuitenkin nopeasti ja kävin futiksen tryouteissa ja pelasin itseni varsity joukkueeseen. Kausi on vielä kesken ja pelejä meillä on vielä 5 jäljellä.
Koulun jälkeen monet menee harrastuksiinsa, joiden jälkeen ei energia ja aika riitä enää kavereiden kanssa hengailuun. Muutenkin oon huomannut, että täällä ei niinkään arkisin nähdä kavereita koulun ulkopuolella. Viikonloppuisin nään yleensä kavereita tai vietän aikaa host-perheeni kanssa. Heistä on tullut mulle älyttömän tärkeitä tässä ajassa ja ajatus heidän jättämisestä pelottaa. Suomessa olin hyvin tottunut myös siihen, että pääsin liikkumaan julkisen liikenteen avuin aina kun halusin ja olin riippumaton autosta. Uusi elämäni täällä kuitenkin vaatii auton ja vaikka sitä en itse saakaan täällä ajaa, niin välillä tuntuu kiusalliselta pyytää jatkuvasti kyytiä muun muassa salille, peleihin tai kavereille. Välillä vastaus on kielteinen, mutta suurimmaksi osin host-vanhempani kuskaavat minua kaikkialle, milloin halusinkaan.
Jos haluat seurata tarkemmin vaihtarielämää mun silmin, niin näppäile Instagramiin nimi @nybergannikaa tai addaile Snapchatissa nimellä @anskuuus <3