Mun host-perheeseen kuulu äiti, isä sekä kaksi kissaa. Mellä on iso amerikkalainen talo ja kaunis puutarha rauhallisessa ja viihtyisässä naapurustossa. Koulu on kävelymatkan ja kaupat lyhyen automatkan päässä. Oregonissa on paljon todella kaunista ja erikoista luontoa, maisemia laidasta laitaan.

Ensi tapaaminen

Odotin kauan aikaa ensin ennen Suomesta lähtöä ja sitten New Yorkin Soft Landing Campin jälkeen, että mua alkaisi kauheasti jännittämään, mutta sitä jännitystä ei vain koskaan tullut. Totta kai olin ja olen edelleen todella innoissani ja utelias uudessa seikkailussa vaihto-oppilaana, mutta mulla oli vaan niin hyvä ja turvallinen tunne perheestä jo etukäteen ettei hermostuneisuutta tai pelkoa tuntunut. Ennen Suomesta lähtöä mun Host-perhe kyseli sähköpostilla kuulumisia, lähetteli paljon kuvia ja ehdotti Skype puhelua.

Ensitapaaminen lentokentällä oli sujuva ja helppo, yhdessä tutustuttiin toisiimme, asetuin uuteen kotiin ja syötiin illallista. Nukuin ekana aamuna puoleeen päivään, olin tosi väsynyt matkustamisesta, pitkistä lennoista, aikaeroista ja ennen kaikkea odottamisesta: milloin kaikki tämä voisi oikeasti alkaa?! Sinä aamuna herättyäni en ollut kauaakaan omassa huoneessa kun menin jo alakertaan aloittamaan ekaa päivää mun uuden host-perheen kanssa. Istuttiin ulkona terassilla aamuteetä juoden ja jutellen. Aurinko paistoi jo kuumana ja sää oli muutenkin loistava. Jo ensimmäisinä päivinä tunsin oloni niin kotoisaksi ja ”normaaliksi” perheessä, että laskin ihmetellen päiviä kauan olin siellä ollut, mutta vasta kolme, neljä päivää! Toki se vaatii myös itseltä positiivisuutta, joustavuutta, avoimuutta ja itsensä rentouttamista tunteakseen olevansa kotona. Tarkoitus onkin oppia oman mukavuusalueen ulkopuolella uusiin tapoihin ja ihmisiin. Ja se jos mikä onkin vaihto-oppilaana olemisessa parasta!