Kaikki lähtee liikkelle pienestä kiinnostuksesta. Olet saattanut kuulla kaverin kaverilta vaihto-oppilaaksi ryhtymisestä tai sisaresi on juuri lähtenyt. Usein moni varmaan löytääkin siitä tiensä selailemaan netistä vaihtariblogeja tai muuten vaan selvittämään lisää tietoa aiheesta. Ja siitä se sitten lähtee, matka kohti sitä päivää, kun astuu lentokoneeseen kohti uutta seikkailua. Itse en osaa edes sanoa milloin kiinnostukseni vaihtoon lähtöä kohti alkoi. Olen jotenkin aina halunnut lähteä. Tietysti moni asia mietityttää ja ehkä jopa pelottaa. Lopulta pitää vain uskaltaa, koska vaihtovuosi on ehdottomasti sen arvoinen kokemus!

Tästä se lähtee

Ja tämän liibalaaban jälkeen voidaankin siirtyä siihen mitä tehdä, kun on ainakin 51% varma että haluaa lähteä. Järjestön etsintään! Perinteinen ja parhaaksi osoittautunut tapa on selata netistä eri järjestöjen sivuja ja tietysti, jos mahdollista, niin kysyä tuttujen ja tuntemattomien kokemuksia. Kaikkien kokemukset ovat yksilöllisiä, ja järjestö ei voi koskaan 100% varmasti luvata kenellekään, että kaikki onnistuu, joten netin keskustelupalstoilla surffaillessa kannattaa olla tarkkana. Niin kuin varmaan kaikki muutkin, selvittelin netistä asioita ja otinkin pariin eri järjestöön yhteyttä. Selvittelyiden ja tuttujen kokemusten perusteella valitsin Exploriuksen, ja heidän kauttaan ihan sen perinteisen ohjelman.

Tästä eteenpäin luonnollisesti kerron siitä miten prosessi etenee juuri Exploriuksen kautta, mutta uskon että muillakin järjestöillä on aika saman tyylistä. Itse olin aika järkevään aikaan liikkellä eli elokuussa. Siis Exploriuksen sivuilta yksinkertaisesti vain varattiin haastattelu. Tätä ei todellakaan kannata jännittää! Oikeastaan vaan rennosti juteltiin hetki odotuksista ja yleisesti vuodesta. Ja ne ketkä jännittävät englannin puhumista, niin en puhunut yhtään englantia koko haastattelussa, vaikka olinkin jostain saanut sellaisen käsityksen, että pitäisi. Haastattelu meni siis hyvin!

Vuoden isoin työ

Aika pian sainkin sähköpostia, minut oli hyväksytty Exploriuksen vaihto-oppilaaksi! Nyt on siis heinäkuu ja alle kuukausi lähtöön, joten osa viime vuoden muistikuvista on vähän hämärtynyt, mutta yritän selittää hakuprosessin parhaani mukaan. Exploriukselta saa oman yhteyshenkilön ja seuraavaksi tulikin hakupaketti, vuoden isoin homma. Vaikka homma vaikuttaakin ensin pahalta, älkää huoliko, se kyllä helpottaa ja fiilis kun se on valmis kyllä palkitsee. Hakupaketin ideana on siis kerätä kaikki tarvittava tieto vaihtoon lähtöä varten ja sen avulla sinulle myös etsitään tuleva isäntäperhe. Koko hakupaketti tehdään sähköisesti. Isäntäperhe ei tietääkseni näe muuta kuin hakupakettiin kuuluvan itse kirjoittamasi kirjeen, joten siihen kannataa käyttää aikaa. Todistuksia kannattaa etsiä kaapin pohjilta ajoissa ja selvitellä leima-asioita. Ainakin Amerikkaan lähdettäessä leima pitää olla lähes joka paperissa! Eli varsinkin lääkärissä ja kouluissa kannattaa se aina pyytää. Lääkäri- ja terveysjuttuihin kannattaa myös varata aikaa, sillä omalla kohdallani tuli aika paljon mutkia ja lopulta siinä vierähti viikkoja. Itse sain paketin lopulta lähetettyä joskus ennen joulua. Ja sitten se isäntäperheen odotus alkaa.

Pikkuhiljaa pitkin vuotta