Jenkeissä koulu-urheilu on kaikki kaikessa. Olette varmasti jokainen nähneet elokuvia missä komeat football playerit pelaavat cheerleadereiden kannustaessa ja yleisö villiintyy. Toki kaikki mitä leffoissa nähdään ovat hieman kärjistettyjä esimerkkejä, mutta kaikki on silti suurimmaksi osakseen totta. Pääurheilulajina syksyllä on tietenkin jenkkifutis, mutta talvella/alkukeväällä alkaa basketball ja soccer seasonit, ja niistäkään ei fiilistä muuten puutu!
Itse olen pelannut melkein koko ikäni jalkapalloa Suomessa, ja tiesin jo ennen Jenkkeihin lähtöä, että sitä pyrin myös jatkamaan vaihtovuoteni aikana. Mun koulussa mahdollisuudet urheilijana on aivan valtavan hyvät. On uinti, sofball, soccer, football, baseball, volleyball, basketball, cheerleader, track, erilaisia tanssijoukkueita, sekä paljon paljon muuta! Mahdollisuudet harrastaa riippuu tietenkin ihan missä High Schoolissa olet, mutta jos koulusi tulee olemaan yhtään sen isompi, on vaihtoehtoja vaikka millä mitoin.
Yleensä jokaisessa lajissa on Junior Varsity ja Varsity joukkueet, mikä siis tarkoittaa että Varsity joukkueessa on parhaimmat pelaajat, jotka edustavat koulua. Toki myös Junior Varsityt edustavat ja pelaavat samalla tavalla, mutta taso on vain matalampi. Lajissa kuin lajissa Varsityyn pääseminen on iso juttu, ja siitä kannattaa olla ylpeä!
Ensimmäisten kouluviikkojen aikana mua jännitti ihan sikana, että tulenko pääsemään Varsity joukkueeseen soccerista. Ennen joukkueen julkistamista tulevalle kaudelle on tietenkin try outit, missä tasokkaat valmentajat valitsevat ketkä pelaajista ansaitsevat paikkansa paremmassa joukkueessa. Meidän soccer valmentaja pyysi ennen try outteja mua potkaisemaan muutaman kerran jalkapalloa meidän koulun salissa ja sen jälkeen hän vain totesi, että mä pääsen Varsityyn! Mun ei siis tarvinnut mennä try outteihin ollenkaan
vain pääsin suoraan joukkueeseen. Olin niiiin onnellinen siitä!
Koko syksy me treenattiin todella paljon. Joka päivä oli treenit: juoksua, punttisalia, pallonhallintaa ja vähän lisää juoksua. Raskas syksy tuli ja meni ennen kuin huomattiinkaan. Kolme viikkoa sitten meillä alkoi kausi, ja nyt ollaan enemmäin kun valmiita tekemään kaikkemme sen eteen, että meidän koulu Magnolia High School tulee olemaan meidän alueen parhaita.
Pelipäivinä eli tiistaisin (away game) ja perjantaisin (home game) me puetaan tismalleen samat vaatteet päälle, jotta näytetään yhtenäiseltä joukkueelta. Torstai iltoina treenien jälkeen meillä on pasta party, joka siis tarkoittaa sitä että kokoonnutaan jonkun pelaajan kotiin syömään hiilareita ja juttelemaan seuraavan päivän kotipelistä ja vain viettämään aikaa yhdessä tiiminä. Meillä on siellä aina ihan hirmu hauskaa!
Ennen peliä me lämpätään n.45 minuuttia musiikki pauhaten isoista kaiuttimista stadiumilla. Juuri ennen pelin alkua meidän jokaisen nimet sekä numerot kuulutetaan ja sen jälkeen on vuorossa National Anthem, jonka aikana pistetään oikea käsi rinnan päälle ja käännetään katseet kohti Amerikan lippua. Anthemin jälkeen me rukoillaan piirissä jokaisen pelaajan oikea jalka ympyrän sisällä, ja “Aamenen” jälkeen huudetaan “one two three dogs”, koska meidän koulun maskottina toimii bulldog.
Mun mielestä Jenkeissä pelaaminen on hauskempaa kuin Suomessa, sillä kommunikointi Englanniksi onpaljon mielenkiintoisempaa. Muahan siis täällä kutsutaan “Finnieksi”, koska sen huutaminen/kannustaminen on paljon helpompaa. Myös opettajat tunneilla kutsuu mua Finnieksi, enkä ole varma tietääkö suurin osa heistä edes mun oikeaa nimeä. Myös mun ystävät koulussa käyttää sitä, sillä täällä amerikkalaiset ei osaa lausua Maiju nimeä kovinkaan hyvin. Tykkään todella paljon mun lempinimestä, sillä se muistuttaa Suomea ja edustaa sitä mistä mä olen tullut ja tehty: suomalaisesta sisusta.