Ruokakulttuuri Yhdysvalloissa
Moikka! Tän kuun blogissa puhun paikallisesta ruokakulttuurista ja sen eroista Suomeen. Kun lähin tänne mua vähän jännitti mitä ruoka tulee olemaan koska tiesin varautua siihen, ettei ruoka ole samanlaista kuin koti Suomessa. Mutta saapuessani tänne sain yllättyä positiivisesti.
Pannukakuista kahvipannuihin
Aamupalaksi yleensä kouluaamuisin saan tehdä mitä haluan itselleni, joten syön saman aamupalan minkä Suomessakin. Mitä aamupalasta tulee heti mieleen, on aamiaisravintolat. Ehdottomasti jotain uutta ja tosi niin sanotusti amerikkalaista. Pannukakuista kahvipannuihin kaikki tosi perinteiseen tyyliin. Aamiais-dinerit ovat osa ruokakulttuuria.
Koululounas
Lounaan syön yleensä koulussa, joka on kotoa pakattu kylmä ateria esim. salaatti tai wrappi. Mun ihana host äiti (niin kun viime blogissa mainitsin) tekee mulle lounaan
ja ei kyllä oo yhtään valittamista. Suuri osa koulun oppilaista kuitenkin ostaa koululounaan koulusta kuten monet mun kavereista ja kouluruoka tarjoilu on todella erilainen Suomesta. Vaihtoehtoja on paljon mutta lämpimät ateriat koostuvat pääosin hampurilaisista, pizzasta, ranskalaisista yms. Yleensä joka päivä on erikoismenu eli erilainen lämmin ruoka tarjolla. Esimerkiksi tiistaisin on tarjolla pastaa tomaattikastikkeen kanssa. Lounaskahvilassa on myös useita välipala- ja juomakoneita josta moni nappaa pussin sipsejä tai myslipatukan evääksi loppupäivälle.
Kuppiloista kahvikaistoihin
Yleensä koulun jälkeen menen suoraan hallille ja mulla on joko eväät mukana tai käyn hakemassa kaupasta illallisen. Jos en mene suoraan hallille tulen kotiin koulukaverini kyydillä. Usein molemmat ovat epätoivoisesti kahvin tarpeessa, joten kotimatkalla poikkeamme drive thrussa. Mikä ehkä mun mielestä poikkeaa Suomesta, että harvoin täällä mennään kahville ja istutaan alas ja juodaan kahvi oikeasta kahvikupista. Kaupungeissa kyllä, mutta harvemmin esikaupunkialueilta edes löytyy kahvilaa jossa ei tarjota kahvia take-away kupeissa. Ja suurimmaksi osin kahvilat ovat ketjuja esim. Starbucks ja Dunkin Donuts ja näiden autokaista löytyy melkein jokaisen tien varresta.
Kotiruoka
Illallisen syön usein kotona treenien jälkeen. Oli sitten kyseessä host-äitini herkulliset kokkaukset tai noutoruoka on aina ruokaa enemmän kuin riittävästi. Ehdottomasti
jotain mihin täytyi tottua, oli valtavat annokset. Voisin melkein sanoa, että jos menen nälkäisenä ravintolaan, voin tilata pääruuan ja silti ruokaa jää lautaselle koska on
annos niin valtava. Kumminkin hetken totuttelun jälkeen oppii tilaamaan ruokaa sopivin määrin ja koti-illallisella ei tarvitse ahtaa itseään liian täyteen, ja host-äiti ei enää pelkää, etten syö tarpeeksi. Vinkkini on itse kertoa miten ei ole tottunut syömään näin isoja annoksia, eikä näin tule väärinkäsitystä, ettei ruoka maistuisi.
Mitä ylipäätään voi sanoa, ruoka-annosten lisäksi ruokakulttuurista on, miten odotukseni ylittyivät positiivisesti. Kyllä mua hieman pelotti tulla vieraana amerikkalaiseen perheeseen, kun on niin monta kertaa varoitettu, että ruokatottumukset eivät täysin täsmää pohjoismaalaiseen tyyliin. En voi tietysti puhua, kun omasta puolestani, mutta en ole itse kokenut tämän olevan ongelma. Oman host-äitini sukutausta on Kroatiasta, joten tykkää hän kokata perinteistä kroatialaista ruokaa. Eli mun kohdalla ei tullut vastaan stereotyyppistä niin sanottua amerikkalaista ruokavaliota. Toki on tullut kokeiltua tyypillisiä amerikkalaisia herkkuja kuten, Chicagon kuuluisat deep-dish pizza ja hodarit ja voin todeta, että Chicago on omasta mielestäni ansainnut parhaan pizzan pestin Amerikassa. 😉
